JERON
Nimi: Jeron
Ulkonäkö:
Luonne:
Vaikka Jeronista löytyykin leikkisä, utelias ja kiltti luonne, osaa tämä silti suuttua, olla tyly tai jopa agressiivinen. Yleensä noita piirteitä ei näy, paitsi silloin kun osaa painaa niitä tiettyjä nappeja. Tummaturkki omaa kyllä hyvät hermot, mutta liika on sillekin liikaa. Jos esimerkiksi toinen on syteen ja saveen pessimisti, ei uroksen optimistisuun pääse näkyviin, ja pelkkä "angstaaminen" saa uroon närkästymään. Etenkin jos muut valittavat vain turhanpäiväisistä asioista. Helposti ei koiraa saa suuttumaan, mutta jos tämän tekee, saa myös anteeksi pyydellä oman aikansa. Mikäli uros sille päälle sattuu, se osaa olla melko pitkävihainen, ja osottaakin suuttumuksensa mitä erikoisemmilla tavoilla. Joskus tuo vain purkaa vihaansa tekemällä jotakin, mutta joskus Jeron myös iskee turhautumisensa lapsellisella tavallaan, eli piikittelemällä muita ja mököttämällä. Yleensä uroksen viha ei purkaudu väkivaltaisuutena, mutta jos niin käy, kannattaa juosta. Jeron ei osaa kunnolla hallita ylitsekumpuavaa vihaansa, joten jos oikein kutkuttaa vittumaisesti tämän hermoja, saa sen myös tuta selkänahassaan. Ja jos uros pääsee vielä tilanteessa niskanpäälle, ei tämä välttämättä ymmärrä lopettaa ajoissa.
Koska uros on itse koira, se ei pidä erityisemmin susista - tämä koki lapsuudessaan paljon susien aiheuttamaa harmia, joten se ei osaa kunnolla luottaa noihin. Mikäli uros saa suden seurakseen, se on aluksi hyvin epäilevä ja eikä luota vastapeluriin tipan vertaa. Mutta jos toinen osoittautuu ystävälliseksi ja rehelliseksi, luopuu Jeron kovasta kuorestaan ja alkaa näyttämään oikeaa luonnettaan. Kuitenkin tähän heltymiseen vaaditaan aikaa.
Menneisyys:
Muutamien päivien jälkeen, kun Artax oli lähtenyt, uros alkoi huolestumaan. Jeronin epäilyt veljensä yksin pärjäämiseen olivat heti alkaneet, kun toinen oli lähtenyt ja jättänyt perheensä. Vaikka Artax olikin jo melko vahva, sekä taitava saalistamaan, oli sen luonne iso pala purtavaksi muille. Synkkyys, hiljaisuus ja etäisyys saivat monet nuoret raivon partaalle. Artax kun yritti aina välttää kaikki tappelut pelkästään puhumalla tummalla äänellään, sai se muut yleensä ärsyyntyneeksi. Veljensä puolesta huolestuneena, Jeron lähti etsimään tätä, toivoen ettei toinen ollut joutunut silläaikaa vaikeuksiin. Jeron matkasi pitkään saamatta edes pientä hajua toisesta, kunnes törmäsi taistelupaikalle. Maassa oli verta ja paljon - paikalla oli selvästi käyty kohtalokas taisto. Hetken jälkiä tutkittuaan Jeron järkyttyi - uroksen pahin pelko oli käynyt toteen.
"Artax !!" Jeron huudahti kovaan, matalaan ja jykevään sävyyn - saaden susien huomion itseensä. Jeronin sisällä kasvoi hetki hetkeltä suurempi, hallitsemattoman suuri viha - uros ei pystynyt hallitsemaan tunteitaan, vaan hyökkäsi susikolmikon kimppuun. Jeronilla ei ollut koon tai voiman puolesta suureltakaan vaikuttavia mahdollisuuksia, mutta silti se hyökkäsi raivonsumentamin mielin.
Siinä samassa hetkessä kaksi noista susista hyökkäsi Jeronin ja Artaxin kimppuun. Uros ei osannut heti reagoida, mutta kun toisen suden hampaat olivat melkein jo tämän kurkussa, osasi uros tehdä väistöliikkeen, tönäisten samalla suden kumoon. Tuo temppu ei kuitenkaan paljoa toisia pidätellyt, vaan toinen heistä kävi uroksen kimppuun vasemmalta, toinen oikealta, kumpikin yrittäen repiä pahanlaisia jälkiä uroksen ruumiiseen. Jeron oli hetken pahasti alakynnessä, sillä aikuiset sudet olivat voimakkaita, niiden leuoista löytyi voimaa. Yhtäkkiä kuitenkin toinen susista irrottautui, ja Jeron sai jalkoihinsa taas voimaa, niin että pystyi vetäisemään itsensä irralleen toisesta sudesta. Heti irrottautumisen perään Jeron hyökkäsi toisen kaulaan kiinni, purren kovaa henkitorven tuntumasta. Siinä samassa Jeron sai luotua katseensa toiseen suteen, huomaten Artaxin olevan tuon kimpussa. Molemmat veljeksistä olivat voiton puolella, ja kolmas susi, ilmeisesti heidän "johtajansa" huomasi tilanteen myös. Tuo hätääntyi kun tajusi tilanteen vakavuuden - ilman suojelioitaan tuo olisi itse huonossa tilanteessa. Siispä susi päätti tehdä mielestään oikean ratkaisun, eli karata paikalta.
Jeron ja Artax huomasivat tämän, ja siksi päästivät irti uhreistaan. Nuo kaksi meinivät paniikkiin, koska eivät ilmeisesti osanneet tehdä mitään ilman selkeitä käskyjä. Näin ollen nuokin kaksi lähtivät juoksemaan pakoon häntä koipien välissä. Jeron melkein jo riemastui voitostaan, mutta ilo kääntyi päälaelleen, kun tuo huomasi veljensä tilanteen - verenhukka oli käynyt jo liian suureksi. Artax rojahti maahan huohottaen syvään. Se oli käyttänyt viimeiset voimansa tuohon taisteluun.
Jeron nosti päänsä, pystymättä pidättelemään itkuaan.
Herättyään Jeron meni perheensä luokse, kertoen samalla tapahtumasta. Tieto järkytti kaikkia, etenkin pentujen emoa. Tuosta eteenpäin Jeron vietti pitkän aikaa vielä perheensä luona, huolehtien kaikista. Jeron vaati isältään, että tuo opettaisi kaikki heidät hyviksi taistelioiksi, niin ettei kukaan joutuisi kokemaan samaa kohtaloa kuin Artax. Tuosta alkoi tiivis kouluttaminen, joka vaati nuorilta koirilta paljon keskittymistä ja energiaa. Mutta kuitenkin ajan saatossa jokainen oppi taistelemisen perusasiat, ja jokainen oppi oman tekniikkansa, mikä oli heille luonnollinen ja toimiva. Tuon jälkeen Jeron näki parhaaksi jättää jälleen perheensä, nyt lopullisesti. Kaikki nuorukaiset lähtivät omille teilleen, olleen jo melkein kaksi vuotiaita. Uros luotti siihen, että sen veljet sekä sisaret pärjäisivät.
Saarella tapahtunutta:
Reunion [ kesken ] | Uros tapaa Forever Snowflâken uudelleen, saaden kuulla tämän äpäräpentueesta. Jeron lupautuu huolehtimaan Lâken pennuista kuin omistaan, tunnustaen samalla rakastavansa narttua.
Missä maailma menee, kuinka se makaa. [ kesken ]
Suhteet:
perhe:
Pelaaja: Nameki ( kuroinu-94@hotmail.com | mental1@windowslive.com )
Ikä: noin 5 vuotta
Sukupuoli: uros
Rotu/Laji: saksanpaimenkoira
Säkäkorkeus: 65 cm
paino: 38 kg
lauma: Befalas
mahdollinen lahkolaisuus?: ei kuulu, suhtautuu neutraalisti.
Jeron on ruumiinrakenteeltaan täydellinen rotunsa edustaja; ensivaikutelmaksi saa hyvän, terveen ja voimakkaan kuvan. Uroksen runko on lihaksikas ja siksi myös voimakas, luusto on vankka ja kestävä. Pää on vartaloon nähden sopusuhtainen, otsa on matala jota koristaa vankka kuono. Jeronin korvat ovat suuret ja pystyt, mikä kielii erinomaisesta kuulosta. Jeron omaa myös terävän näköaistin, silmät ovat mantelinmuotoiset, väriltään tummanruskeat ja älykkäät. Kynnet ovat tummat sekä vahvat, anturat melko suuret ja pehmeät.
Uroksen karvapeite on paksua, kovaa ja tiiviisti ruumiinmyötäistä. Koira on väriltään "normaali", turkissa on monta eri ruskeansävyä - beigestä tummemmanruskeaan (ks. kuva)
Uroksella ei ole näkyviä haavoja tai arpia, muualla kuin kaulassa. Ne ovat ikävä muisto menneisyydestä, sekä jokapäiväinen muistutus siitä, miksi uros ei pidä susista. Mitään erikoisempia asusteita tai tilpehöörejä Jeron ei kanna mukanaan, sillä tietää niiden olevan tarpeettomia. Erikoisempia aseitakaan uros ei suostu käyttämään, sillä tummaturkki luottaa raakaan voimaan ja taistelutekniikkaan.
Yleisvaikutelma Jeronista on kunnioitusta herättävä, vaikkakin kiltti. Uros on ystävällinen sekä puhuu asiallisesti, osaa ottaa asiat huumorilla, mutta ymmärtää myös hyvin sarkastiset heitot ja yleensä antaa takaisinkin. Jeron on kaikilla tavoin hyvää seuraa, uros heittää huulta silloin kun näin hyväksi näkee, juttelee mielellään asioista, vaikkakin välillä eksyy kyselemään ehkä hiukan liiankin tiuhaan tahtiin. Jeron on vielä nuori, joten se omaa myös leikkisän sekä kovin uteliaankin puolen. On olemassa vain harvoja asioita, mihin tummaturkki ei kuonoaan pistäisi - uroolla on ajatuksena se, että kaikki tieto tekee viisaammaksi. Siksipä Jeron on myös innokas oppimaan uutta.
Uros kunnioittaa vanhempiaan, nuorena pojan koltiaiselle opetettiin hyvät tavat. Jeron tykkää myös kuunnella vanhempien koirien tarinoita, yleensä kaikki uusi ja vanhempikin tieto kiehtovat nuorukaista.
Uroksille Jeron käyttäytyy yleensä ystävällisesti ja asiallisesti, mutta mikäli toisella on asennevamma, alkaa uros naputtamaan samalla mitalla takaisin. Naaraita kohtaan Jeron on taas yleensä aina kiltti ja lempeä, uros nauttii naaraspuolisten koirien seurasta paljon enemmän kuin urosten. Ja mikäli toinen on kerrassaan hurmaava, herättää tämä Jeronissa yleensä puoleensavetäviä tunteita - mikä johtaa siihen että uros ihastuu melko helposti toisen kauniiseen ulkokuoreen. Vieläkään ei ole miekkonen oppinut, että ulkokuori osaa olla joskus hyvinkin petollinen.
Uros syntyi melko suureen, kahdeksan pennun pesueeseen Andriaana saarelle. Jeron eli melko normaalia lapsuutta suurehkon perheensä kanssa, suurempia mullistuksia ei pentujen varhuuslapsuudessa tapahtunut. Päivät lipuivat nopeasti, pentue kasvoi päivittäin, ja sisarukset kehittyivät niin fyysisesti kuin henkisesti - heistä kasvoi vahvempia yksilöitä, ja jokainen alkoi näyttämään omaa persoonallisuuttaan. Jeron oli kiltti ja sosiaalinen, kun taas Bax ja Darrolf olivat läheisimpiä kaikista, ja paljon muita synkempiä. Hektor ja Gerwalt taas olivat melko neutraaleja, vähäpuheisia mutta rehellisiä pentuja. Alica oli melko ylimielinen tapaus, Ashra taas tämän vastakohta, toisinsanoen muita ajatteleva ja myötäkäyvä. Artax puolestaan oli joukon musta susi, todella hiljainen ja omiin ajatuksiinsa uppoutunut, eikä tämä tullut kovin hyvin juttuun muiden sisarustensa kanssa. Tuosta johtuen Artax jätti perheensä ensimmäisenä, jo melkein heti yksi vuotta täytettyään.
Äkkiä uros säntäsi vielä tuoreiden jälkien perään, haistaen veljensä veren yhä voimakkaammin ja voimakkaammin. Muutaman hetken kuluttua Jeron saapui paikalle, jossa edelleen käytiin kuumeista taistelua. Artax oli pahasti haavoittunut, ja puollusti itseään viimeisillä voimillaan. Vastassaan tummaturkilla oli pieni, kolmen suden ryhmä. Vieraat näyttivät ilkeiltä, niiden suupielet olivat peittyneet verestä kuten myös ruumiit, vaikkeivat vain Artaxin, vaan myös omansa. Kuitenkin sudet näyttivät muutamista haavoista huolimatta vielä täysin päteviltä jatkamaan taistelua.
"Jeron, älä tule tänne! et voi voittaa niitä!" Artax huudahti äkisti, selvästi peläten veljensä puolesta. Kuitenkaan Jeron ei suostunut kuuntelemaan, nyt sen mielessä ei ollut mitään muuta kuin taistelu - tarkoituksenaan kostaa veljeään satuttaneille susille. Jeronilla ei ollut minkäänlaista kokemusta oikeasta taistelusta, mutta se silti hyökkäsi, ajattelemassa seurauksia. Uros onnistui osumaan hampaillaan yhteen susista, saaden revittyä tuolle kaulan tuntumaan pahanlaisen haavan. Jeron liikkui nopeasti, yrittäen haavoittaa muitakin vieraista tummaturkeista - onnistumatta. Uros säntäsi veljensä suojaksi, etteivät nuo saatanalliset naskalihampaat kävisi enää tämän kimppuun.
"Oletko pahasti haavoittunut? Pystytkö juoksemaan?" Jeron kysyi nopeasti veljeltään, kuitenkin pitäen katsekontaktin edelleen vastustajissaan.
"E-en tiedä.. ruumiissani ei ole enää voimaa.." Artax sopersi, aristaen takajalkojaan. Toinen oli menettänyt suuren määrän verta useiden haavojen takia, eikä sen takia pystynyt pakenemaan suojaan vihollisiaan.
"perhana!" Jeron kirosi ääneen, ja loi sitten katseensa edessään hyökkäykseen valmistautuvaan suteen.
"Miksi te saatanan pelkurit teitte tämän hänelle?! ettekö tiedä miten raukkamaista on hyökätä kolmen voimin yhtä vastaan!!" Jeron huusi kovalla, vihan tummuttamalla äänellä.
"HAH, mikä sinä perkeleen nulikka olet haukkumaan meitä? veljesi tuli MEIDÄN alueellemme, eikä suostunut lähtemään." Eräs susista sanoi.
"Kuinka niin tiedän alueellenne? tehän olette tavan laumalaisia, eikä teillä ole mitään oikeutta yrittää vallata itsellenne omia alueita!" Jeron huudahti.
"Ei meidän tarvitse selittää mitään sinulle, pentu! tappakaa nuo molemmat!"
"Artax..." Jeron sanoi surulliseen, särisevään ääneen.
"Älä huoli, Jeron.. Tämä ei ollut sinun syytäsi, sinä yritit parhaasi. Jumalallamme oli ilmeisesti muita suunnitelmia minun varalleni, kuin mitä olin odottanut.. On minun aikani siirtyä eteenpäin, paremmille metsästysmaille. Kiitos veljeni, ja jos menet vielä perheemme luo, lupaa pitää huoli muista.. Äläkä tuo itsellesi synkkyyttä kostamalla kuolemaani.. lupaathan?" Artax sanoi, uros huomasi tuon silmissä jotan outoa - se ei ollut pelkoa, vaan vahvuutta. Vaikka Artax oli nuori, täyttänyt vastaikään vuoden, eikä ollut elänyt elämäänsä, tuo silti näytti päättäväiseltä, ja varmalta. Pelottomalta.
"..Minä lupaan, aijon kunnioittaa viimeistä tahtoasi loppuuni saakka." Jeron lausui matalalla, mutta lempeällä äänellä.
"...Kiitos.." Artax lausui, laski päänsä maahan ja sulki silmänsä.
'Artax.. lupaan pitää huolta perheestämme parhaani mukaan.' Tämän jälkeen uros nosti veljensä harteilleen ja kantoi tämän kotiinsa asti. Vaikka matka oli pitkä, oli Jeron päättäväisenä matkannut, haavoista ja kasvavasta väsymyksestä huolimatta. Uros vei veljensä ruumiin paikkaan, erään suuren puun juurelle, missä tuo yleensä vietti eniten aikaansa mietiskellen. Jeron kaivoi vihon viimeisillä voimillaan veljelleen haudan, peitteli tämän maan suojaan.
'Maasta sinä olet tullut, ja maaksi olet jälleen tuleva.'
Tuon jälkeen Jeron rojahti maahan, lopen uupuneena, jaksamatta enää edes nostaa päätään. Uros nukkui tuossa paikassa pitkään seuraavaan päivään saakka.
Tuosta lähtien Jeron on kulkenut omia polkujaan, tutkien Andriaanan saarta ja tavaten muita kaltaisiaan.
Good mornin' sunshine | Jeron tapaa Forever Snowflakên, ja pelin edetessä ihastuu tähän voimakkaasti.
Ystävät: -
Rakastaa: Forever Snowflakê
Pitää: Forever Snowflakê
neutraalit tuttavuudet: -
Ei pidä: -
Vihaa: -
(sisarukset) Alica, Ashra, Artax (kuollut), Bax, Darrolf, Gerwalt ja Hektor, + äiti ja isä.
Pelipaikka: Andriaana.